Me osteopaatit olemme terveydenhuollon ammattilaisia ja toimintaamme valvoo Valvira. Olen itse valmistunut osteopaatiksi Metropolia AMK:sta neljän vuoden opiskelun jälkeen. Valmistumiseni jälkeen olen jatkokouluttautunut erityisesti naisten-, lasten- ja raskausajan osteopatian parissa.
Kipeiden, kiristävien ja oikkuilevien kehojen tutkiminen ja hoito on osteopaattien ominta osaamista. Työskentely tapahtuu pääasiassa käsin hoitaen. Käytettävät tekniikat vaihtelevat paljon, mutta itse suosin työssäni kevyitä ja kehon liikettä lisääviä tekniikoita, jotka myös tukevat nestekiertoa ja hermoston toimintaa.
Lasten osteopatia
Vauvat ja isommatkin lapset voivat olla jumissa, kipeitä ja stressaantuneita, vaikka eivät teekään täyttä työviikkoa konttorilla, treenaa tavoitteellisesti tai murehdi maksamattomia laskuja.
Vauvan jumisuus näkyy usein itkuisuutena, rauhattomuutena, uni- ja mahaongelmina sekä syömisen haasteina. Myös liikkeelle lähteminen, istumaan nouseminen ja muut kehityksen merkkipaalut saattavat viivästyä, sillä kireän tai toispuoleisen kehon käyttäminen voi olla vaikeampaa.
Tutkin vauvoilta käynnin yhteydessä aina myös imuotteen ja suun sisäiset rakenteet, kuten huuli- ja kielijänteen. Olen jatkokouluttautunut kireän kieli- ja huulijänteen tunnistamisen, tutkimisen ja hoidon parissa, joten jos jänteiden kireydestä herää epäily, ohjaan perheen asiaan perehtyneen lääkärin pakeille.
Vauvojen hoitaminen on yleensä mukavinta sylissä, mutta jotkut tahtovat pötkötellä plintillä tai lelukaaren alla lattialla. Isommat lapset voivat myös touhuta lattialla lelujen parissa hoidon aikana. Paikallaan tai hiljaa ei siis tarvitse olla, ja vaatteetkin saa pitää päällään, kunhan ulkovaatteet maltetaan riisua. Hoitoaika sisältää hyvin aikaa myös totutteluun, syömiseen, vaipanvaihtoon, pukemiseen ja itkupotkuraivareihin.
Osteopaattinen hoito itsessään näyttää ulospäin lähinnä lapsen kevyeltä kääntelyltä, silittelyltä ja jumppailulta, sillä pieni keho ei kaipaa suuria ja näyttäviä tekniikoita.
Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika
Raskaana ollessaan äidin keho käy läpi lukuisia mukautumista vaativia prosesseja, joissa osteopatia voi toimia tukena. Raskausajan hoidossa keskityn mahdollisten oireiden, kuten liitoskipujen, selkävaivojen ja käsien puutumisen lisäksi helpottamaan erityisesti lantion-, pallean- ja purennan toimintaa.
Äidin kehon liikerajoitteet voivat vaikuttaa vauvan asentoon kohdussa sekä siihen, kuinka hyvin vauva pääsee laskeutumaan synnytyksessä. Jos lantio ei avaudu, voi vauvan laskeutuminen olla haastavaa ja synnytys pitkittyä.
Ponnistusvaiheessakin lantion on tärkeää avautua mahdollisimman esteettä. Tähän voivat faskiayhteyksien kautta vaikuttaa myös purennan kireydet. Tehokas hengitys taas on oleellista paitsi äidin jaksamiselle, myös vauvan hapetukselle.
Synnytyksen jälkeen on aina hyvä tarkistaa sekä äidin että vauvan tilanne, ja tarvittaessa hoitaa löytyneitä jumeja jo ennen, kuin ne muuttuvat ongelmallisiksi. Mahdollisimman vapaasti liikkuva keho on tärkeä myös palautumisen kannalta ja erkauma-asioita pohtiessa.
